The Minstermen - Uusi aikakausi

York City F.C.

Bootham Crescent, York City F.C.:n kotikenttä

Olin maaliskuussa (2017) aivan varma, että en löytäisi mistään päin Englantia töitä enää sen takia mitä muutamia kuukausia aiemmin oli tapahtunut Grimsby Townin kanssa. Mutta onnekseni kävi toisin, 8.4. sain Kakkosliigaa pelaavalta Yorkilta työhaastattelukutsun ja 11.4.2017 solmin kauden 2017-2018 loppuun asti kestävän sopimuksen seuran kanssa. Kautta oli sopimusta solmiessa enää viiden ottelun verran jäljellä ja seura oli sillä hetkellä sarjataulukossa 17. sijalla ja putoamisvaaraa ei enää ollut, joukkueenjohto ei tähän ollut yhtään tyytyväinen ja sovimmekin sopimusneuvotteluissa, että yhteinen tavoitteemme on nostaa York kaudella 2017-2018 sarjan ns. ylempään keskikastiin.

Laitoin välittömästi tuulemaan ja toin mukanani seuraan uutta henkilökuntaa, valittettavasti joukkueessa jo ollut henkilöstö joutui tämän takia tulilinjalle, mutta koin että nyt jos koskaan oli hyvä aika tuoda kerralla enemmän uusia "tekijöitä" joukkueeseen. Myöhemmin kesällä saimme myös seuraan kuntovalmennuksen osaajan ja U-18-joukkueeseen uudet managerit.

Joukkueen loppukausi meni ihan kohtalaisesti, mitään tulostavotteita en pelaajille tässä vaiheessa asettanut, ainoa tavoite oli vain saada ajattua uusi taktiikka ja uudet harjoituskuviot sisään. Viisi viimeistä ottelua meni tuloksellisesti samalla tavalla kuin koko kausi oli mennyt, yksi voitto, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota. Yorkin sijoitus sarjassa oli lopulta 17.. Kauden pelaajien joukosta en halua nostaa esille sen suuremmin onnistujia kuin epäonnistujiakaan, kun olen vasta niin vähän aikaa ollut seurassa ja en tämän takia ole koko kauden otteita nähnyt.

Kausi 2017/18

Pelaajisto meni kesän aikana lähes täysin uusiksi. Jo ennen kauden päätösjuhlallisuuksia purimme kymmenen pelaajan kanssa sopimukset, tämän lisäksi meillä oli kuusi lainapelaajaa, mutta onneksi saimme näistä kuudesta kaksi lunastettua omaksi ja kahdelle sitten teimme uudet lainasopimukset tulevaa kautta koskien. Kaiken kaikkiaan hankimme kesän aikana kolmetoista pelaajaa, joista kuusi tuli lainalle ja neljä heistä tuli Affiliate-seurastamme Aston Villasta. Aston Villasta tulleille meidän ei tarvitse maksaa palkkaa ja nämä kaksi muuta ovat tuttuja jo aiemmalta kaudelta, kuten jo sanoinkin.

Uuden kauden kynnyksellä joukkueen tilanne näyttää enemmän kuin hyvältä ja uskallankin väittää, että tällä joukkueella meillä on mahdollisuudet Kakkosliigassa jopa kymmenen parhaan joukkoon, mutta se vaatii kovaa työtä ja vähän tuuriakin. Pre-season meni osaltamme tuloksellisesti heikosti, mutta kiuten olen aiemminkin todennut niin harjoituskauden tuloksilla itselleni ei ole mitään väliä, tärkeintä on että saamme treenata ja onnistumme parantamaan pelaajien fyysistä kuntoa tulevaa kautta varten. Ja toisena erittäin tärkeänä juttuna harjoituskaudella pidän joukkueen yhteen hioutumista. Varsinkin vaikean viime kauden ja kesällä tapahtuneiden pelaajavaihdosten takia oli erittäin tärkeää, että pelaajat oppivat tuntemaan toisensa ja luottamaan toisiinsa. Näissä onnistuimmekin mielestäni suoraan sanottuna helvetin hyvin.

Kausi 2017/18 alkaakin jo reilun viikon päästä, pelaamme elokuussa viisi ottelua, joista neljä on liigapelejä ja yksi liigacupin ottelu. Liiga-Cupissa saimme vastaamme Mestaruussarjassa pelaavan Sheffield Wednesdayn, vastus on heti alkuun kova, mutta se ei haittaa yhtään. Tuon ottelun tuloksella ei ole itselle mitään merkitystä ja tavoitteemme ovatkin puhtaasti vain Kakkosliigassa menestymisessä.

Grimsby Town - Täydellinen katastrofi

Tulin 25.11.2016 Grimsby Towniin. Seuraa oli kauden ennakoissa kaavailtu Vanarama Conferencen kärkipään joukkueeksi, mutta kuinka ollakaan alkukausi oli mennnyt joukkueelta selkeästi alakanttiin: Grimsby Town löytyi parinkymmenen pelatun ottelun jälkeen sarjan 17. sijalta.

Seuran johto halusi minun nostavan joukkueen vähintään ylempään keskikastiin ja mielellään vielä paremmille sijoille. Hetken aikaa seuran tilastoja katseltuani ja sarjataulukkoa tutkittuani tulin siihen tulokseen, että jos saamme joukkueen kurssin käännettyä niin kaikki on mahdollista loppukauden aikana, jopa nousukarsintapaikka. Viimeiseen nousukarsintasijoitukseen oli parikymmentä pistettä eroa, mutta pelejä oli jäljellä kuitenkin vielä yli puolet. Tiesin kyllä alusta alkaen, että urakka ei tulisi olemaan helppo, mutta kovalla työllä ja pienellä onnella kaikki voi olla mahdollista.

Urakkani alkoi vaikeasti kahdella peräkkäisellä tappiolla, mutta sitä seurasi kuitenkin neljän ottelun tappioton putki, jonka aikana Grimsby nousi peräti 12. sijalle sarjassa, MUTTA jo tässä vaiheessa alkoivat ensimmäiset spekulaatiot potkuistani. Tässä vaiheessa naureskelin näille huhuille ja olin varma, että joukkueenjohto luottaa minuun täysin. Mutta kuinka ollakaan kärsittyämme taas pari tappiota putkeen joukkueenjohto alkoi vaatia parempia suorituksia ja 3.1.2017 sain käteeni paperin, jossa sanottiin selvästi, että jos joukkue ei parantaisi niin minä saisin lähteä. Tästähän sitten seurasi kolmen ottelun voittoputki, jonka aikana voitimme mm. sarjakärki Wycomben. Mutta "valitettavasti" vain kaksi näistä voitoista tuli FA Trophyssa ja kun kyseinen cup-kilpailu ei ollut johdon mieleen niin seuraavien neljän ottelun aikana tulleet kolme tappiota olivat liikaa ja sain uuden kutsun keskustelemaan johdon kanssa. Tämän keskustelun seurauksena minä sitten erosin.

En halua syyttää ketään, en varsinkaan pelaajia tai valmennuspuolta. Pelaajat & valmentajat tekivät sen minkä pystyivät tilanteeseen nähden tekemään. Joukkuehan suoritui FA Trophyssa varsin hyvin, päästen minun aikanani neljännelle kierrokselle ja siitäkin saimme voiton. Olen varma, että tällä joukkueella olisi ollut hyvät mahdollisuudet vaikka FA Trophyn voittoon minun kanssani, jos vain olisin saanut jatkaa. Mutta jostain syystä joukkueen otteet sarjassa ailahtelivat aivan liikaa, tosin minun aikanani pelatuissa otteluissa kohdattiin useampikin sarjan kymmenen kärjessä olleista joukkueista. Mutta turha tässä on selitellä. Mennyt on mennyttä ja nyt on minun aikani katsoa eteenpäin ja etisä uusia haasteita, jälleen kerran...

Tiet eroavat Gloucesterin kanssa

Niinhän siinä sitten kävi, että tiemme Gloucesterin kanssa erkanivat kolmisen viikkoa ennen uuden kauden alkua. Mitään suurta draamaa ei minun ja seurajohdon, pelaajien tai valmentajien välillä ollut. Tämä päätös oli oikeastaan täysin kokonaan myös minun ja olin miettinyt tätä jo viime kauden lopulta lähtien.

Eilen illalla sitten istuimme Miken (Gloucesterin omistaja) kanssa pöydän ääreen ja lopulta sovimme yhteistuumin, että on parasta sekä minun että seuran kannalta, jos eroan nyt ennen kauden alkua. Näin Gloucesterille jää vielä reilusti aikaa etsiä uusi manageri ja uudella managerilla on sitten aikaa laittaa joukkue haluamaansa kuntoon.

Haluan tässä vaiheessa kiittää koko Gloucesteria, seurajohtoa, pelaajia, valmentajia ja faneja myöten. Viimeiset puolitoistavuotta ovat olleet aivan mahtavaa aikaa minulle ja olen oppinut Gloucesterissa viettämäni ajanjakson aikana paljon niin urheilu- kuin siviilielämästäkin. Tulen myös muistamaan tämän ajanjakson varmasti loppuelämäni ajan. Gloucesterilla tulee olemaan myös aina erityinen paikka sydämessäni.

KIITOS!

Kausi 15/16

(Kuva klikkaamalla suuremmaksi)
2015/16

Niin. Kausi tosiaankin päättyi osaltamme muutama viikko takaperin. Meidän koko kautemmehan oli hitonmoista ylisuorittamista, jos näin voidaan sanoa: Media rankkasi meidät kauden alussa sarjan 17. sijalle, joukkueenjohto halusi sijoitusta sarjan keskikastista ja oma tavoitekin oli "vain" siellä ylemmässä keskikastissa, mutta kuinka kävikään: Gloucester löytyy kauden päätteeksi sijalta viisi Vanarama Conference Southissa. Mutta toisaalta kausi taas päättyi osaltamme pienoiseen pettymykseen, kun nousukarsinnoissa jäimme finaalipaikasta "vain" maalin päähän... Älkää nyt käsittäkö väärin, kausi oli kokonaisuutena helvetin hieno koko joukkueelta ja joka ikinen pelaaja ja työntekijä viimeistä siivoojaa myöten antoi kauden ensimmäisestä ottelusta asti kaikkensa seuralle. 

Oikeastaan tuo toinen semifinaaliottelu Suttonia (päättyi 3-3) vastaan kuvastaa aika täydellisesti koko kauttamme. Ensimmäisellä puoliajalla pelasimme kauden huonointa futista ja päästimme Suttonin pienelle karkumatkalle helpohkoilla maaleilla ja sitten toisella puoliajalla taas pelasimme päinvastoin, kauden parasta futista ja pääsimme ottelun loppupuolella vielä tasoihin. Jos olisimme koko ottelun pelanneet alusta asti samalla tavalla niin tulos olisi varmasti voinut olla aivan toisenlainen, mutta turhahan tuota on jossitella, meni miten meni. Ja lopputulos on kuitenkin meidän kannaltamme enemmän kuin positiivinen, sijoitusta viiden joukossa ei voi pitää mitenkään huonona suorituksena. Päinvastoin. Ja olenhan minä joukkueesta ylpeä, tietenkin!

Kauden aikana pelaajarunkomme pysyi pääosin samana, ainoastaan kaksi pelaajaa lähti kesken kauden muualle, kun keskikenttämiehet Rob Switon ja Jamie Morton lähtivät. Heistähän emme valitettavasti mitään korvauksia saaneet sattuneesta syystä (non-contract sopimukset), mutta onneksi saimme sentäs Jamien jo samalla viikolla takaisin lainalle. Ja Robillekin löytyi ihan hyvä korvaaja, kun Sergio Menisio (DM, MC) tuli joukkueeseen kauden loppupuoliskolla ilmaiseksi.

Pelaajista haluan nostaa esille etenkin laitapakki ja kapteeni Billy Jonesin, joka teki huikeat 11+18 tehot kauden aikana. Nuo ovat lähestulkoon uskomattomat tehot puolustajalle, mutta pakko se vain on uskoa, kun tilastoissa niin lukee. Muutenkin Billy näytti alusta alkaen miksi juuri hän on Gloucesterin kapteeni. 

Jones valittiin myös tosita kertaa peräkkäin fanien toimesta vuoden pelaajaksi. Hieman harmittaa, kun hän luultavasti lopettaa uransa tähän kauteen. Toinen pelaaja, jonka haluan nostaa esille on hyökkääjä Scott Wilson, joka voitti tälläkin kaudella joukkueen sisäisen maalipörssin ja pisti vielä viime kautta paremmaksi 19 maalillaan.

Tässä vielä "Best XI" 2015-2016.

Tulevaisuus

Minulla jatkuu sopimus vielä seuraavan kauden, joten pysyn melko varmasti vielä ainakin vuoden Gloucesterissa, jos ei ihmeitä tapahdu. Pakko myöntää, että nousukarsintatappion jälkeen takki oli pari päivää tyhjänä enkä ollut yhtään varma siitä, että jatkanko täällä vai en. Mutta asioita tarkemmin mietittyäni ja vapaita työpaikkoja tutkittuani tulin siihen tulokseen, että Gloucester on tällä hetkellä minulle paras paikka. Osittain tähän vaikuttaa myös muutaman päivän takainen puhelinkeskustelu joukkueen puheenjohtaja Mike Dunstanin kanssa. Mike vähän lupaili, että tulevalla kaudella hänellä olisi aikomus panostaa seuraan entistä enemmän, jopa reilusti enemmän kuin vaimoonsa.

Gloucester on harmittavasti jälleen kerran sarjasysteemin uhrina, kausi 2014/15 pelattiin Conference Northia, juuri päättynyt kausi Southia ja seuraava kausi jälleen kerran Northia. En vain voi ymmärtää tätä nykyistä sarjasysteemiä yhtään, toki tunnemme suurimman osan joukkueista molemmissa sarjoissa, mutta pistää se silti v*tuttamaan, kun kaudesta toiseen vaihtuu kaikki joukkueet ympärillä vaikka sarjataso ei mihinkään vaihdu. No, ei passaa valittaa kuitenkaan, tämäkin otettava vain lisähaasteena tulevalle kaudelle.

Pienen pojan unelmasta totta

Matka kohti unelmaa alkaa

 Minun nimeni on Alex Tramp, synnyin Skotlannin pääkaupunki Edinburghissa 13.12.1986. Sukuni juuret ovat Pohjois-Irlannissa. Isoisovanhempani muuttivat 1800-luvulla Pohjois-Irlannista Skotlantiin ja juuri Edinburghiin. En tarkalleen tiedä miksi he muuttivat Pohjois-Irlannista pois, tämä asia on ollut  suvulleni aina jotenkin herkkä asia ja siitä vain yksinkertaisesti ei ole koskaan puhuttu. Yritin kerran isovanhemmiltani asiasta kysyä ruokapöydässä ja isoisäni antoi minulle siitä hyvästä nahkavyöllä kurinpalautuksen. Tuon jälkeen en ole asiaa pahemmin kysellyt keneltäkään. Koko sukuni on myös jalkapallofanaatikkoja täynnä, kaikki isoäitiäni ja pienintä sisartani myöten seuraavat niin kotimaisia jalkapallosarjoja kuin kansainvälisiäkin pelejä. Koko sukuni kannattaa Celtic FC:a, niin on aina ollut ja niin tulee varmaan aina olemaankin. Tämä juontaa luultavasti juuri meidän Pohjois-Irlantilaisiin sukujuuriin. Paitsi minä. Minä en kannata Celticiä. Minä vihaan heitä. Koko seuraa, pelaajia, värejä, faneja, jopa perhettänikin pelipäivinä. Muuten rakastan heitä  enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Tai no... Rakastan yhtä asiaa enemmän kuin perhettäni. Nimittäin FC Rangersia.  

Niin kauan, kun olen elämästä ja jalkapallosta jotain tajunnut olen kannattanut Rangersia. En oikeastaan tiedä vielä tänäkään päivänä miksi näin kävi. Taisin olla jotain viiden tai kuuden vanha, kun ilmoitin faijalleni haluavani joululahjaksi FC Rangersin pelipaidan ja huivin. Lahjan sijaan sain Celtic FC:n vastaavan paidan ja huivin. Niin ja nahkavyöstä. Nahkavyöstä sain sen takia, kun en hyväksynyt lahjaani ja kerroin kannattavani ikuisesti Rangersia. Ja samasta syystä sain myös aikanaan koulussakin turpaani, oikeastaan kaikki luokkakaverini kannattivat Celticiä, jopa opettajani nöyryytti minua koko luokan edessä, kun menin eräänä päivänä kouluun Rangersin huivi päälläni. Oli minulla koulussa kavereitakin, tai yksi ainakin. Mike. Hänkin otti turpaansa jatkuvasti. EI sen takia että hän olisi kannattanut Rangersia. Vaan sen takia, kun hän ei tykännyt ollenkaan jalkapallosta. Ja hän oli myös homoseksuaali. Minulle sillä ei ollut väliä vaikka Mike olikin homo eikä piitannut jalkapallosta, hän hyväksyi minut sellaisenaan kuin olin ja minä hänet. Se oli helvetin rankkaa, kun kotona sai jatkuvasti remmistä ja koulussa tuli välitunneilla turpaan. Ja minkä takia?! Sen takia, kun en kannattanut samaa jalkapalloseuraa kuin koulukaverini tai faijani.

Kuudentoista ikäisenä sain tarpeekseni jatkuvasta turpaan ottamisesta ja karkasin kotoa. Kerroin asiasta ainoastaan mutsille ja isosiskolleni. He molemmat ymmärsivät minkä takia halusin lähteä. Lähtiessäni minulla oli muutama sata puntaa taskunpohjalla ja väärennetyt henkkarit. Reppuun olin pakannut parit vaihtovaatekerrastot ja Rangersin pelipaidan. Kiertelin ensimmäiset pari vuotta vain ympäri Skotlantia, tienasin rahaa tekemällä töitä apumiehenä rakennuksilla, maatiloilla kuin ravintoloiden keittiöissäkin. Kahdeksantoistakesäisenä muutin Englantiin ja Lontooseen, olin tutustunut Skotlannissa keittiötöissä ollessa nuoreen englantilaiseen, jonka luokse muutin alkuun asumaan.

Ensimmäinen vuosi Lontoossa meni lähinnä ryypätessä ja rellestäessä, en oikeastaan tiedä miten meillä siihen oli varaa, en koskaan varastanut tai tehnyt muutenkaan mitään laitonta, mutta aina sitä rahaa vain tuntui jostain viinaan [ja naisiin] ilmestyvän vaikka emme kumpikaan kaverin kanssa käyneet töissä. Lopulta 20 vuotissynttäreideni lähestyessä sain tarpeekseni ja aloin miettimään mitä haluan elämälläni tehdä. Olin jo pienenä poikana unelmoinut jalkapallovalmentajan hommista, en ikinä niinkään pelaamisesta. Siihen minusta ei olisi ollut, ei näillä polvilla. Mutta valmentaminen kiinnosti tuolloin. ja se kiinnostaa edelleen nykypäivänäkin. Niinpä hakeuduin Lontoossa erilaisille jalkapallovalmennuskursseille, kurssien käymisen ohella pääsin myös töihin erään kuuluisan hotellin keittiöön. Olihan tuota pakko jotain töitä tehdä, että oli varaa asumiseen, elämiseen ja kurssien maksamiseen. Toimin myös samoihin aikoihin parinkin eri jalkapalloseuran juniorivalmennuksessa. Sain sillä tavalla kunnolla ensikosketuksen valmentamiseen ja huomasin todellakin nauttivani siitä hommasta.

Kansallisen C-lisenssin saamisessa meni kaiken kaikkiaan pari vuotta. Tein tuon ajan koko ajan keittiöhommia ja valmensin junioreita. Mutta lisenssin saatuani jätin keittiöjutut taakseni ja päätin keskittyä vain jalkapalloon. Pakkasin myös tavarani ja palasin kotiseudulle Edinburghiin monen vuoden tauon jälkeen. En ollut nähnyt perhettäni tai pitänyt heihin muutenkaan yhteyttä yli kuuteen vuoteen. Vasta palatessani tajusin miten paljon olin heitä oikeastaan kaivannut, kaikesta huolimatta. En kuitenkaan olisi palannut kotiin, jos en olisi saanut tarjousta Skotlannin kauneimman jalkapalloseuran, Rangers FC:n, junioreiden valmentamisesta. Pestihän oli oikeastaan aivan samanlainen kuin Englannissa junioreita valmentaessani, mutta tämä oli tarjous, jota en vain voinut hylätä. Olihan tämä kuitenkin minulle mahdollisuus päästä rakastamani seuran palvelukseen ja lyödä jalansijaa oven väliin tulevaisuutta ajatellen. Onhan yksi suurimmista haaveistani kuitenkin Rangersin valmentaminen.

Lincoln Utd

Olen sittemmin käynyt kokeilemssa siipiäni englantilaisen Lincoln Unitedin managerina, mutta tuo reissu jäi tyngäksi. Olin Lincolnissa vain vajaat kolme kuukautta, kun otin loparit. Tulin seuraan alunperin syyskuun [2014] lopulla, kun seura oli edellisen managerin alaisuudessa ajautunut Vanarama Conferencen putoamistaisteluun. Minulla taisi tuolloin olla hieman liikaa itseluottamusta ja luotin liikaa siihen, että saan joukkueen uuteen nousuun ja vietyä joukkueen sarjan keskikastiin ennen kauden päättymistä. Mutta kaikki meni heti alusta alkaen päin sitä itseään. Seuran omistajat ilmoittivat vajaa viikko palkkaamiseni jälkeen, että he ovat laittaneet seuran myyntiin eikä heitä enää kiinnosta. No eihän siinä auttanut muu kuin käydä hommiin ja laittaa iso pyörä pyörimään. Ilmoitin suoraan pelaajille ja valmentajille, että meillä on tasan yksi taovite loppukaudella: Nousta sarjan keskikastiin. Pelaajat ottivat tämän hyvin vastaan ja olivat valmiita tekemään kaikkensa tavoitteemme eteen. Ensimmäinen kuukausi sujui joukkueelta kanssani tuloksellisesti vähän niin ja näin. Otimme ensimmäisen yhteisen voiton vasta viidennessä pelissämme, mutta pelillisesti olimme kyllä alusta asti varsin hyvällä tasolla muuten. Pelaajat omakssuivat taktiikan hyvin heti alusta alkaen ja muutenkin tuntui, että koko joukkue hitsautui hyvin yhteen.

Mutta sitten tapahtui se pahin mahdollinen: Seuran johto ilmoitti minulle, että Lincoln on myyty ja että uudet omistajat haluavat tarkastella minun sopimustani. Seuraava kuukausi sitten olikin yhtä hullunmyllyä, pelaaja toisensa jälkeen tuli minulta huolissaan kyselemään, että taasko heillä vaihtuu valmentaja. En voinut tuossa tilanteessa oikein muuta kuin rauhoitella jokaista ja sanoa etten itsekään tiedä mitä tapahtuu. Pelillinen antimme oli marraskuussa ihan hyvää, jopa parempaa kuin lokakuussa, otimme voittoja sieltä täältä ja tuntui, että pelaajat haluavat näyttää uudelle johdolle missä mennään.  

Joulukuun alussa kaikki sitten pimeni osaltani lopullisesti. Lincolnin uudet omistajat ilmoittivat, että he eivät aio jatkaa sopimustani ja olisi kannaltani parempi jos eroaisin samantien. Minkä takia minun pitäisi erota, jos he itse eivät halua minun jatkavan?! Ensin ajattelinkin, että jatkan niin kauan kuin voin ja pakotan heidät erottamaan minut, mutta pari päivää asiaa mietittyäni ja vielä FA Cupissa Coventrylle kärsityn 4-1 turpasaunan jälkeen, päätin että minun on oikesti itseni ja pelaajienkin parhaaksi lähdettävä. 6.12.2014 erosin Lincoln Unitedista.

"The Tigers"

Ehdin olla työttömänä reilun kuukauden päivät, kun Vanarama Conference South - sarjassa pelaava Gloucester otti minuun yhteyttä. Seuran puheenjohtaja Mike Dunstan torstaiaamuna kuuden aikoihin ja kertoi minulle seuran tilanteesta. Joukkue oli ajautunut Lincolnin tavoin putoamistaisteluun. Mike kertoi haluavansa juuri minut nostamaan joukkuetta pois pudotuskamppailusta paremmille sijoille. Toki olin alusta alkaen hommasta kiinnostunut vaikka Glouchester pelasikin Lincolnia alemmalla sarjatasolla, enhän kuitenkaan halunnut olla ikuisuuksiin asti työtön. Ja toiveenani oli edelleen, että voisin jatkaa Englannissa valmentamista. Ensimmäinen kysymykseni Mikelle puhelun aikana oli, että onko hän tosissaan halutessaan minut ja ei kai hän vain halua myydä seuraa pois. Mike kysyi minulta, että olenko hullu ja että miksi hän haluaisi myydä seuran, jota rakastaa enemmän kuin vaimoaan. Tapasimmekin sitten lopulta jo muutamia tunteja myöhemmin. Tapaaminen sujui kaikkinensa hyvin ja lopputuloksena oli 1,5 vuoden sopimus Gloucester AFC:n valmentamisesta. 

Ilmoitin sopimuksen allekirjoitettuani Mikelle, että haluan tavata joukkueen valmentajat ja pelaajat välittömästi jo samana iltana. Vaikka ensimmäiseen peliin oli vielä viikon päivät aikaa niin halusin hoitaa kaiken alkuhässäkän mahdollisimman nopeasti alta pois.

Seuran tilanne valmentajien ja pelaajien suhteen oli ihan kohtalainen. En halunnut tässä vaiheessa tehdä kumpaankaan mitään suurempia muutoksia. Halusin pitää silloisen valmennuspuolen ainakin kauden loppuun asti muuttumattomana. Ihan vain sen takia, että minulla olisi taustallani sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat joukkueen pelaajiston ja pelaajien tavat. Pelaajat olivat yllättävän positiivisia jo ensimmäisellä tapaamisella ja ottivat minut hyvin vastaan. Juttelin joukkueemme kapteenin Billy Jonesin pidemmän tovin, kysyin häneltä ihan suoraan mitä mieltä hän oli joukkueen tilanteesta ja mahdollisuuksista sarjassa pysymisestä. Hän oli sitä mieltä, että joukkueella on hyvät mahdollisuudet säilyä sarjassa, jos vain teemme kovasti työtä yhdessä sen eteen. Asenne hänellä oli juuri oikea, juuri sellainen kuin halusinkin.

Tuloksellisesti joukkueen loppukausi oli suorastaan huikaiseva. Hävisimme yhdeksästätoista pelaamastamme ottelusta vain kolme. Kävimme sarjassa parhaillaan seitsemäntenä ja olimme nousukarsintoihin oikeuttaneesta viidennestä tilasta vain kuuden pisteen päässä. Olimme kuitenkin sarjassa kauden päätteeksi hienosti yhdeksäntenä. Olin suoraan sanottuna kauden päätteeksi joukkueesta helvetin ylpeä. Kukaan ei tainnut uskoa, että Glouchester kykenisi ihan tälläiseen nousuun loppukauden aikana. Eräs nimeltä mainitsematon entinen Gloucester-vaikuttaja jopa kehtasi kritisoida seurajohtoa, kun he valitsivat minut manageriksi.

Pelaajistoon en mitään kauhean suuria muutoksia tehnyt kauden aikana. Joukkueen materiaali oli ennestään ihan hyvä, joukkue kaipasi ainoataan hieman materiaalin levennystä. Ei muuta. Tässä vielä joukkueen koko kauden siirrot kokonaisuutena.

Kauden päätteeksi fanit valitsivat joukkueen parhaaksi pelaajaksi kapteeni Billy Jonesin. Tästähän oli seurata pienimuotoinen farssi Billyn ja seuran välillä, kun Billy halusi jatkosopimukseensa huomattavan suuren palkankorotuksen, johon taas seuralla ei ollut varaa suostua. Mutta tästä en saa sopimusteknisistä syistä enempää kertoa.

Tässä myös joukkueen "Best XI" kaudelta 2014-2015.

Heti kauden päätyttyä päätin tehdä joukkueeseen suuria muutoksia. Erityisesti valmennuspuoli joutui tulilinjalle, kun päätin laittaa käytännössä koko henkilöstön vaihtoon ja palkata tilalle uutta porukkaa. Välillä muutos on hyvästä ja ajattelin, että Gloucester kaipaa sitä muutosta juuri nyt. Ja muutoksen aika tuntui muutenkin sopivalta. Kesällä tapahtui seurassa muutenkin pelaajistossa hieman muutoksia, joten senkin kannalta oli hyvä hetki uudistua muutenkin. Mutta näistä sitten tarkemmin lisää seuraavissa viesteissä.

Follow me on:
Twitter
Youtube
Imgur